Tässä hetkessä on tunnelmaa. Kyyristelen laivan reunalla kuunnellen lokkien laulua ja siristellessäni silmiäni. Pääosa liitäjistä on harmaalokkeja, mutta myös muutama selkälokki on seassa. Hetki on täydellinen. Ainakin lähes. Vasemmalle puolelle kaipaan kokista ja oikealle puolelle jota kuta, jonka kanssa jakaa tämä hetki. Oikea puoli on aina ollut arvostetumpi.
Lähdimme siis juuri hetki sitten Suomesta. Kymmenisen pitkää ruotsia opisnelevaa maakrapua lähti opintomatkalle Ruotsiin ystävyyslukioon. Retki on varmasti monille hyvinkin nesteytyspainoitteinen, mutta minä teen ainakin siinä poikkeuksen. Maisemat valuvat ohitse tasaiseen tahtiin ja vesi läiskähtelee iloisesti, kuka mitään sekasotkuaivoja kaipaa! Varsinkin kun on muutenkin pulaa aivoista.
Mielialani on edellisestä kirjoituksesta (sikäli kun muistan) parantunut paljon. Se on ollut ihanan tasainen ja otinkin jopa yhteyttä jälkihuollonkeskukseen, missä aktivoivat uudelleen asuntohakemukseni. Unet ovat olleet hyvin riittoisia. Jopa liiankin. Ilman ylimääräisiä valvomisia olen usein voinut nukkua lähes kaksikymmentä tuntia! Jotain on siis vielä huonosti pääkopperossa, mutta olen huomannut myös useiden kavereidenikin olevan psyykkisesti kovilla. Mutta nyt koetan ottaa rennosti och tala jätte mycke svenska. Toisaalta lähimmäiset ovat kelloon ja paikkaan katsomatta aina mielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olkaa kilttejä, ihanat elokimpaleiseni!