Eilen tultiin, koska lie lähdetään

Eilen lähdin kesken koulupäivän Peijaksen päivystyksen kautta suljetulle osastolle. Olen ollut aivan sekaisin. En ole tajunnut mistään mitään ja kaikki on tuntunut epävarmalta. Mitä jos kaikki ympärilläni taas murtuu ja murenee? Mitä jos minulla ei kohta ole ketään eikä mitään? Vasta eilen myönsin itselleni, ettei minulla ole kaikki hyvin. Kesken koulupäivän aloin itkeä ja lähdin kotiin peläten itseäni. Peläten, että vahingoitan itseäni. Peläten, että vahingoitan jotain minulle rakasta... Tämä päivä on mennyt pitkälti makoillessa. Aamulla otettiin labroja ja juuri ennen iltapalaa juttelin hoitajan kanssa, joka yritti epätoivoisesti kylvää minuun elämäniloa (minun näkökulmasiis. Hän itse ei oikeasti ollut toivoton). Mummillekin soitin tänään. Hän ei oikein pitänyt kuulemastaan eikä pitänyt kummitätinikään mummin soitettua tälle. Haluavat kuulemma tulla huomenna käymään. Toisaalta ajatus on ehkä hyvä, mutta ei jaksaisi huvittaa.