Se olisi sitten lähdön paikka tänään. Sovin eilen puhelimitse nuorisokodin ohjaajan kanssa, että kauppareissulta palatessaa noukkivat minut täältä mukaan. Olenkin tyytyväinen lähtöön, koska osastolle tuli yöllä potilas, joka on hieman häiritsevän kovaääninen ja puhelia. Liekö humalassa, mutta tupakalle haisee, yök!
Aamu on mennyt rennosti. Nukuin sikeästi ja aamupala maittoi. Olen pakkaillut vähäisiä rääsyjäni reppuuni ja lukaisin tyttöystävältäni saamani vihkosen, jossa on paljon kaikkea söpöä ja yli-imelää.
Pahoitteluni eilisen blogimerkinnän poisjäämisestä. Olin vain jotenkin niin tohkeissani ja tunnelmissa, etten muistanut. Joka tapauksessa, tein kaksi työhakemusta, joista toisen keskeyttivät yllättäen vierailulle tulleet sukulaiseni. Menimme kanttiiniin istumaan ja jutustelemaan. He olivat vain noin tunnin, minkä jälkeen viimeistelin toisen hakemuksen. Yllätyksiä perjantaissa piisasi vielä! Tyttöystäväni lähetti viestiä, että sopiiko tulla käymään. En tajunnut, että mistä päivästä hän puhui ja pian minulle selvisi, että hän tarkoitti parin tunnin päästä. Olin aivan äimän käkenä, mutta linnuthan ovat kivoja!
Nyt kuuntelen iskelmää ja otan rennosti. Vielä tunti tai kaksi ja kyytini tulee. Millään en jaksaisi odottaa, mutta vaihtoehtoja ei ole, koska tyhjään taloon ei ole asiaa ilman avainta. Saa nähdä, että kuinka tämän blogin jatkon käy, koska siviilissä on kuitenkin paljon muistettavaa ja tehtävää... Selityksen makua! Riippuu jaksamisestani ja viitsimisestäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olkaa kilttejä, ihanat elokimpaleiseni!