Yö meni jälleen ihan mukavasti. Koen heräilleeni vasta loppuyöstä, mutta pohdittuani asiaa hetken en enää ollutkaan aivan varma asiasta. Onko se sittenkin vain huolettoman ihmisen silmän lumetta? Ehkä yö ei poikennut mitenkään osastojakson alusta, vaan kuvittelen niin, koska olen ollut selkeästi pirteä. Joka tapauksessa olen ollut tänään pirteä.
Tapasin yhdeltä psykologin. Käynnin avainsanaksi tuntui muodostuvan "turhautuminen". Tarkkavaisena hän oli havainnut syvän huokaukseni edellisen käynnin päätteeksi sekä viljelemäni sarkasmin minua turhauttavien asioiden yhteydessä. Nyt alettiinkin miettiä turhautumisen ja mielialan vaihteluiden yhteyttä ja totesin itsekin turhautumisen nostattavan sekä voimistavan aggressiota. Lisäksi tunnun kuulemma turhautuvan keskivertoa helpommin, mutta missään nimessä en ole raivohullu kimalainen!
Ruokahalustani en juurikaan ole tainnut mainita. Olen kuitenkin jo jokin aika sitten havainnut, että ei se vaan maita, kuten ennen. Usein otan normaalin annoksen, mutta jo pöytään istuutuessani katson annosta kauhuissani. Siitä huolimatta olen joka kerta syönyt koko annoksen. Vain kerran olen lähes heittänyt puoli annosta pois, mutta minä söin, koska en halua kuihtua enkä tuntea nälkää. Jälkiruoka ja makea kyllä maistuu!
Mummi vieraili tänään taas. Sain hoitajalta luvan mennä hänen kanssaan kanttiiniin kahdeksikymmeneksi minuutiksi, huh miten pitkä aika! Mummi otti kahvin ja minä viinerin kokiksella. Se maittoi, lurps.
Kohta on taas iltapala ja -lääke. Siitä menee varmaankin taas noin tunti, minkä jälkeen alan nuokkumaan todella pahasti. Huomenna on lääkärin tapaaminen, jolloin jatkoni osastolla on vaakalaudalla ja myöhemmin tapaan taas elämäni rakkauden. Toi meteorologi töllössä on raskaana... (En liity asiaan, mutta huomasinpahan vain)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olkaa kilttejä, ihanat elokimpaleiseni!