Nyt on neljäs päivä takana pikkuhiljaa. Yhdeltä tapasin psykologin, jonka kanssa jutustelin kolmisen varttia. Kerroin hänelle taustoistani ja viimeaikaisista tapahtumista ja tuntemuksista. Emme löytäneet mitään selkeätä syytä keskivaikeaan masennukseeni tahi ahdistukseeni.
Olotilani on vaihdellut paljon viimepäivien aikana. Välillä tekee mieli käpertyä sänkyyn ja itkeä, välillä taas tekee mieli nykästä jokaista vastaantulijaa pataan. Tai ainakin seuraavaa. Psykologi sanoitti, että vetäytyvä ja aggressiivinen.
Itsetuhoisia ajatuksia on edelleen ollut. Välillä tuntuu, ettei muusta puhutakaan henkilökunnan kanssa! Toisaalta sehän se täällä olemisen syyni pitkälti on, joten ei sinänsä ihme. Päivälläkin katselin verhotankoa pitävää kulmarautaa arvioiden sen ihmispainon kestävyyttä.
Vieraita on tänäänkin taas käynyt. Tyttöystäväni tuli suoraan koulusta ollen täällä välittömästi vierailuajan alkaessa kolmelta. Ruokaillessani tulivat myös mummini ja kummitätini. Vieraat saivat pikkuhiljaa mieltäni paremmaksi, mutta nyt taas heidän ollessa poissa se on maassa. Senkin olen tänään ymmärtänyt, että viimeajan traagiset tapahtumat ovat koskettaneet läheisiäni todella voimakkaasti tyttöystävänikin tirauttaessa kohdatessamme tänään. Yritä siinä sitten sanoa kaiken kääntyvän parhain päin, kun ei itsekään usko sitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olkaa kilttejä, ihanat elokimpaleiseni!