Lukijat. Lue sinäkin!

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Viisi naista + univelka

Näin painajaista yöllä. Muistan vain, että se oli hirveää. Näin myös unta, jossa tyttöystäväni oli raskaana, mutten muista siitäkään muuta.
Väsymys on vallannut minut tänään. Ehkä painajaiset yhdessä katkonaisen unen kanssa ovat lisänneet sitä tai sitten minulle on kerääntynyt univelkaa. Kukapa velasta pitäisi, en minä ainakaan.
Syötyäni aamupalan, soitin huoltajalleni. Annoin hänelle tehtäväksi pitää huolen traakkipuustani (kirjoitettu väärin?), mikä ei ehkä ollut fiksua, mutta tein sen silti. Lisäksi keskustelimme tyttöystäväni äidin soitosta hälle, mikä sai minut lähes itkemään. Huoltajani varmasti huomasi tämän ja heti huoneeseeni päästyäni aloitin kyynelkanavien syväpuhdistuksen.
Päivän tunneskaala on ollut mielenkiintoinen ja äärevä. Äärevyyttä lienee lisännyt väsymys omalta osaltaan. Olen kuitenkin periaatteessa ollut aiempaa positiivisemmalla mielellä osastolla, mutta normaaliakin surullisempi sängylläni. Lisäksi muistan selkeästi kokeneeni syyllisyyttä jostakin makoillessani ja mainittakoon, että itsetuhoisia ajatuksia on ollut lähes yhtä paljon, mutta yhtä pahoina.
Olen täällä aiempaa sosiaalisempi. Huomaan tavoitteellisesti hakeutuvani kahden naisen seuraan, joista toinen on itseasiassa entuudestaan hieman tuttu. Hekin tuntuvat hyväksyvän minut ja mikäs siinä,  olenhan aina viihtynyt enemmän tyttö-/nais- kuin poika-/miesseurassa. Huonetoveriini ei ole tullut otettua enempää kontaktia.
Minulla oli tänään hetken aikaa toivon kipinä. Huoltajani kävi täällä osastolla ja sai sen kylvettyä. Maaperänä en kuitenkaan ollut otollinen ja se kuoli pian hänen lähdettyä. Lisäksi tyttöystävänikin tuli käymään saapuen etuajassa (huoltajani myöhästyi, mielenkiintoista) ja hänen kanssaan vietinkin sapuskan jälkeen aikaa kahdestaan askarteluhuoneessa. Meillä oli pitkästä aikaa imelä hetki ja juuri sitä olin kaipaillut aiemmin ensisuudelmaamme muistellessa. Olin hetken voimissain. Nauroimme, kutittelimme, halasimme... Sitten tuli vierailuajan loppu ja kaikki palasi ennalleen. Mutta aivoissani erittynyt endorfiini vaikuttanee edelleen. Nyt alkaa kuorsaus!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olkaa kilttejä, ihanat elokimpaleiseni!